Kääntäjät kulttuurin ekosysteemissä
Kääntäminen ja kääntäjyys on palannut puheenaiheeksi, kun Amanda Gormanin runokokoelman suomennos Kukkula jolle kiipeämme (suom. Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi) on ilmestynyt. Kivaa, että kerrankin puhutaan, mutta kuten Kristiina Drews huomauttaa mielipidekirjoituksessaan Hesarissa (29.6.2021), toisinaan aiheesta puhutaan hämmästyttävästi ammattikääntäjien ohi. Aiemmin polemiikki velloi turhankin kiivaana, että siihen soppaan olisi tehnyt mieli työntää lusikkaansa. Mutta nyt kun olen ehtinyt hieman sulatella asian eri puolia, tuntuu mielekkäältä kirjata ajatuksiaan tekstiksi. Sitä paitsi yritän vältellä muita hommiani. Kuten ennenkin, edustan tässä itseäni eivätkä kaikki suomentajat välttämättä jaa käsityksiäni. Ikkunalasin näkymättömyys Kirjallisuuden kääntäjät ovat usein verrattain näkymättömiä ammattilaisia. Suuri yleisö havaitsee lähinnä työn lopputuotteen, käännöksen. Harrastuneimmat lukevat kääntäjien haastatteluja tai seuraavat tapahtumia, joissa kääntäjät ovat mukana keskus
